Reetta Räty - Suomen mittarina on aina suomi

Ihmisinä me vaikutamme viestinnällämme toisiimme joka päivä, ja myös meihin vaikutetaan. Yksinkertaisin määritelmä viestinnälle on osapuolten välinen sanomien vaihto, jossa nämä tulkitsevat ja yrittävät ymmärtää toistensa sanallista ja sanatonta viestintää. Argumentaatiossa osapuolet pyrkivät vaikuttamaan vastapuoleensa todennettavilla faktoilla, päätelmillään, mielipiteillään ja arvostelmillaan. Jotta nämä ilmaisut koettaisiin uskottaviksi, tarvitsevat ne usein myös perusteluja tuekseen. 

Kuulijat muodostavat mielipiteensä puheista sekä puhujan argumentointitaitojen, että tämän esiintymisen ja kielellisten valintojen perusteella. Antiikin kreikan filosofi Aristoteles pohti puheella vaikuttamista jo 2500 vuotta sitten, ja erotteli puheesta kolme sen vakuuttavuuteen vaikuttavaa tekijää: eetos eli puhujan olemus, logos eli puheen asiasisältö ja paatos eli tunteisiin vetoaminen. 

Tässä postauksessa perehdymme Reetta Rädyn puheeseen ”Suomessa kaiken mittarina on aina Suomi”. Räty on opiskellut Kiinassa ja kertoo puheessaan, kuinka hänen niin sanottu "Suomi-kuplansa" puhkesi hänen siellä ollessaan. 

Puheiden aloitus ansaitsee erityistä huomiota. Jokainen puhe on heti vakuuttavampi, jos kuulijoiden huomio kiinnitetään puhujan pääargumenttiin aivan puheen alussa. Reetta Räty käy puheessaan suoraan asiaan ja tekee pääargumenttinsa selväksi kuulijoilleen esittämällä lennokkaasti väitteen ”Suomessa kaiken mittarina on aina Suomi”. Tämä sekä rikkoo jään että herättää yleisön mielenkiinnon. 

Hyvän argumentaation keskivaiheilla puhuja valottaa pääargumenttiansa eri näkökulmista esimerkiksi kertomuksilla, jotka vahvistavat argumenttia. Napakan alun jälkeen Rädyn puhe lähtee rönsyilemään sosiaalisen median päivityksistä Kiinan ja Suomen koulutuksien vertailuun, hänen omaan maailmankuvaansa ja kiinalaisten perhesuhteisiin. 

Mielestämme Reetta Rädyn argumentointi on todella yksipuolista. Hän nostaa useaan otteeseen esiin sen, kuinka Suomessa eletään "kuplassa", mutta kuitenkin argumentoi tätä hyvin heikosti. Kiina-esimerkki tuntuu olevan uusi, kiehtova kupla hänelle itselleen. Räty vertaa itse kaikkea Kiinaan tällä hetkellä, miksi Suomeen ei sitten saisi verrata? Yleisesti ottaen Suomen ja Kiinan vertailu keskenään on esimerkiksi suurien kulttuurierojen takia todella epäkäytännöllistä. Räty mainitsee asuneensa myös Yhdysvalloissa, mutta yksikään argumentti ei vertaa Yhdysvaltoja Suomeen tai Kiinaan. Vertailu muuttuu helposti erittäin kärjistetyksi.   Räty antaa esimerkin Suomi-kuplasta väittämällä, että Valtiotieteelliseen tiedekuntaan on vaikea päästä opiskelemaan. Tämä tuntuu loppuun ajattelemattomalta, sillä tilastollisestikin Valtiotieteelliseen on vaikea päästä. Räty lisää vielä, että Suomessa on maailman helpoin päästä kouluun sisään - entäpä maat, joissa kouluun pääsee sisään puhtaasti rahalla? Kiinasta hän antaa esimerkkinä sen, että siellä on 100 miljoonaa ihmistä, joilla on sama sukunimi. Mutta eihän kouluihin sukunimellä haeta: paremmaksi esimerkiksi olisi sopinut kova kilpailu koulupaikoista. Vastakohdat ovat todella skaalan eri päistä, ja niiden yhteydestä on vaikea saada kiinni.   Toinen hauska esimerkki huonosta argumentista on Rädyn esittämä artikkeli Helsingin Sanomien mielipidepalstalta otetusta kirjoituksesta, jossa mieshenkilö ihmettelee sitä, että Helsingin kantakaupungin kouluissa oppilaat eivät saa tulla pyörällä kouluun, sillä pyörille ei ole säilytystiloja. Kirjoituksessa kuitenkin mainitaan kyseiset koulut, joista toinen on Kaisaniemen ala-aste. Jokainen Kaisaniemessä pyörähtänyt ymmärtää varmasti, että keskustassa sijaitsevat koulut sijaitsevat keskeisillä alueilla. Voitaisiinko pyörät siellä jättää keskelle ruuhkaista katua? Kyllähän Suomessa 98% kouluista saa tulla pyörällä. Räty käyttää kärjistystä retorisena keinona ihmetellen, mikä voisi olla uhkakuvana siinä, että kaikki oppilaat tulisivat pyörällä kouluun. 

  Räty yritti saada yleisön kiinnostuksen heräämään vaihtelemalla puhetapaansa ja äänensävyään sekä kärjistämällä. Välillä hän sai yleisön nauramaan ja välillä hänen pointtinsa tuntuivat menevän ohi. Toisinaan Räty tuntui keskittyvän liikaakin yleisön naurattamiseen, joka jopa vaikeutti hänen pointtinsa ymmärtämistä. Rädyn esiintyminen oli kaiken kaikkiaan varsin itsevarman oloista, ja hänen puhumisensa oli luonnollista. Käytetty kieli istui hänen suuhunsa hyvin. 

 Pääasiassa Rädyn argumentointi on hyvin ateoreettista ja yksipuolista. Hänen argumentointiinsa vaikuttaa suurilta osin uuden kulttuurin omaksuminen ja muutkin hänen kokemansa asiat Kiinassa. Vaikka vastakkainasettelu ja teeman paisuttelu ovat molemmat rakenteellisia keinoja ja niitä on käytetty, meistä ne ei eivät toimi näillä esimerkeillä ja siksi argumentit eivät tunnu vakuuttavilta. Sen sijaan ne tuntuvat keskeneräisiltä ja hajanaisilta, jonka takia puhetta on ajoittain vaikea seurata. Puhe ei myöskään etene kovinkaan loogisesti: Räty ikään kuin heittelee yleisölle toinen toisensa perään asioita, joita me suomalaiset emme hänen mielestään ymmärrä.  

Reetta Rädyn antamat esimerkit ja puheen asiasisältö jäivät ohuiksi, eikä varsinaista syytä puheen pitämiseen ole helposti huomattavissa. Lopetus on se osa puhetta, jonka kuulijat tulevat parhaiten muistamaan ja siksi sillä on suuri merkitys pääargumentin esiin tuomisessa ja yleisöön vaikuttamisessa. Lopetuksen paatos määrittelee helposti koko puheen sisällön. 

Räty päätti puheensa kertomalla yleisölle kiinalaisten lomanviettotavasta, jonka houkuttelevuutta hän ei itse ymmärrä. Näin hän toi esiin yhden kiinalaisten omista kuplista, jonka mittapuita länsimaalaisen on lähes mahdoton ymmärtää, ellei tällä ole syvällistä ymmärrystä kokonaisen kansan kulttuurisesta perinnöstä ja vuosisatojen historiasta. Puhujan maailmankuvaa voi olla vaikea ymmärtää, kun itse ei ole asunut Kiinan kaltaisessa, täysin erilaisessa maassa. Joka kansalla on omat kuplansa, omat todellisuutensa, joiden mukaan tarkastella maailmaa.




Mariam Beqqali
Sasu Karjalainen
Tiina Mykkänen
Katri Vaittiniemi