Työyhteisöviestintään lämpöä- Alisa Miettinen(blogi postaus)

Tervetuloa blogipäivitykseni pariin,

Aikaisemmin tällä viikolla olin puhumassa teille siitä, miten työyhteisöviestintää voisi parantaa, jotta tunnelma töissä kohenisi. Puheessani mainitsin, että viestinnällä on uusi uhka; ettemme pysty keskittymään kunnolla. Avokonttorissa on usein hälinää, puhelin pärisee ja to-do lista on pidempi kuin joulupukin lahjatoivelista. Tämän lisäksi puhuin oikeinkirjoituksesta, ja sen merkityksestä. Miten pienikin virhe, esimerkiksi uni vastaan uuni, voi johtaa isoihinkin väärinkäsityksiin.  Näitä ajatuksia haluaisin avata blogissani tänään.

Meillä on niin paljon tekemistä, että olemme joutuneet kehittämään itsellemme, vaikka mitä apuvälineitä. Olemme nykyään kuin James Bondeja joilla on kaikenlaisia vehkeitä selviytymistä varten; Smart-puhelimet, ohuen ohuet iPadit, kannettavat koneet, joista voi kohta tehdä varmaan origami-taidetta.  Näistä laitteista aiheutuu kuitenkin viestintään iso ongelma.

Olemme koko ajan paikalla ja läsnä. Kirjoitamme 50 sähköpostia päivässä, ja jokainen pitäisi oiko lukea. Olemme päivittäin sosiaalisessa mediassa. Saatatte miettiä, no mikä siinä on niin pahaa? Ei kai viestinnän ammattilaisen mielestä verkostoituminen voi olla huono asia? Eikä verkostoituminen se ongelma ole. Vaan se, ettei meidän tarvitse oiko lukea ”somessa” mitään.

Väitän, että jos me emme vaadi itseltämme oikeinkirjoitusta, ja tarkkuutta elämämme kaikissa viestinnän tilanteissa, emme voi olettaa olevamme luontevia siinä työyhteisössä. En oleta, ettei kukaan enää koskaan tekisi virheitä, ei se pitkällä tähtäimellä ole mahdollista. Ajatuksenani on kannustaa jokaista meistä, niin itseäni kuin teitä lukijoitakin, olemaan tarkkoja siitä miten itsemme ilmaisemme. Vaikka kuinka monta kertaa meille kerrotaan, että pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan ja olla tarkka olemmeko me? Milloin viimeksi oiko luitte sähköpostin, jonka lähetitte, tai viestin jonka kirjoititte Facebookissa?

Nykyään kouluissa vähemmän ja vähemmän huomioidaan oikeinkirjoitus ja oiko lukeminen. Mitä tulee maailmasta, jossa kaikki keskustelut käydään lyhenteillä tai vain yksittäisillä sanoilla.

Esimerkkejä: Lähetätsä? Sori. Mts?

Ongelmat esimerkeissä:

Lähetätsä? - Mitä ja minne pitäisi lähettää, mihin mennessä ja miksi? Viesti voi olla lyhyt se ei 

kuitenkaan tarkoita, ettei sen pitäisi olla selvä, ilman lisäkysymyksiä.

Sori- Suomeksi siis anteeksi. Mistä pyydetään anteeksi? Mikään ei kuulosta yhtä lattealta, kuin sori.

Melkein kuin sanoisi vaan oho.

Mts?- Mitäs sulle?- Kuulostaa muutenkin hölmöltä, mutta lyhenteenä lukija saataa ymmärtää sen 

kettuiluna. Ettei kirjoittaja edes viitsinyt kirjoittaa kolmea sanaa. Mitä sinulle kuuluu?

Uskon kaikkien näkevän yllä olevien esimerkkien kolkkouden ja kylmyyden. Miten voidaan luoda pitkäkestoisia suhteita, jos emme vaivaudu viestimään positiivisesti ja ystävällisesti?

Kaikessa mitä sanomme tai kirjoitamme, on vivahde-ero. Hyvät suhteet niin työyhteisössä kuin muuallakin vaatii huomioimaan myös nämä vivahteet. Vaivaa oiko lukemisesta on useimmiten odotettua vähemmän. 

Asetan teille kaikille päämääräksi, että mieluummin kirjoitatte vain 20 sähköpostia, mutta niin hyvin, että siitä henkilöstä tulee teille uusi kontakti tai asiakas moneksi vuodeksi.

Kiitoksia lukemisesta ja iloista joulunodotusta kaikille.

-Alisa Miettinen