Suomalainen kulttuuri

COM2LS201-2 Blogipostaus - Suomalainen kulttuuri              Diana Jakimtchouk (1503287)

Eikö niin, että suomalaisen tunnistaa heti maailmalla?

Olen usein kuullut muiden maiden kansalaisilta, että me suomalaiset olemme tietynlaisia ja, että meidät tunnistaa ulkomailla heti. Meidän käyttäytymistapamme eroavat huomattavasti muista kansallisuuksista, puhumattakaan ulkonäöstämme. Ollessani vaihto-opiskelemassa yksi italialainen ystäväni kuvaili meitä suomalaisia vaaleiksi, sinisilmäisiksi, hiljaisiksi ja tottelevaisiksi. Tähän väitteeseen yhtyi myös kanadalainen ystäväni, jonka kanssa opiskelin. He olivat saaneet tällaisen käsityksen meistä ja stereotypianahan tuo pitää täysin paikkansa, mutta silti me suomalaiset ollaan kaikki erilaisia, jokainen oma yksilönsä ja persoonansa.


Tästä hyvänä esimerkkinä suomenruotsalaiset. Kerroin heille, että Suomessa on kaksi virallista kieltä, ja että 6% väestöstämme on suomenruotsalaisia. Suomenruotsalaisethan ovat täysin omaa laatuaan - kulkevat omissa piireissään ja ovat useimmiten sosiaalisempia kuin suomalaiset. Toki Suomen kulttuurimme on osa pohjoismaista ja eurooppalaista kulttuuripiiriä, sillä meidän kulttuuri on saanut virikkeitä sekä Ruotsin kautta että venäläisestä kulttuurista.


Kulttuurimme noudattaa pitkälti sääntöjä ja rajoituksia. Meillä on tapana olla kaikkialla ajoissa ja parkkeerata auto täydellisesti parkkiruudun kuvion mukaan, ei suinkaan sen ohi tms. Kulttuurissamme on epätavallista olla spontaani, suosimme sitä, ettei erotuta massasta eikä ylpeillä omalla mielipiteellä. Yleensähän esimerkiksi kouluissa lapset pysyvät rauhallisina ja kuuntelevat opettajia hiljaa paikoillaan, kun taas Espanjassa opettaja saa hädin tuskin ääntään kuuluviin lapsilauman huudon ja kirkunnan läpi.


Suomen luonto on keskeinen osa kansallista identiteettiämme. Mielestäni suomalainen kuuluu luontoon maaseudulle, vain harva suomalainen kokee oikeasti viihtyvänsä ja kuuluvansa kaupungin vilinään. Tästä syystä meillä suomalaisilla onkin melkein kaikilla kesämökit kaupungin ulkopuolella, joissa pääsemme nauttimaan rauhasta, kauniista maisemista sekä grillimakkarasta. Suurin osa suomalaisista odottaa mökille pääsyä, ja olen kuullutkin monesti ulkomaalaisten ystäväni mainitsevan, että hekin haluaisivat omistaa tällaisen mökin luonnon helmassa. Itse koen tällaiset mökkireissut erittäin nautinnollisiksi ja mieltä rauhoittaviksi tapahtumiksi.


Ulkomailla ollessaan suomalaiset lähtevät usein patikoimaan vuorille, lenkkeilemään meren läheisyyteen tai pelaamaan tennistä auringonpaisteen alle. Kulttuurissamme ei ole niinkään tavallista jäädä istumaan pöydän ääreen useiksi tunniksi, vaan ruoka syödään suhteellisen nopeaan tahtiin, minkä jälkeen jatketaan siitä mihin oltiin jääty. Ruoka käsitellään ruokana, ei iloisena seurustelutuokiona. Huomasin tämän ilmiön vaihdossa, kun olimme useaan otteeseen syömässä kansainvälisellä porukalla ravintolassa, ja me suomalaiset olimme nopeimmin ruokamme syöneet, kun taas muut nauttivat itse tilanteesta, ja siitä tunnelmasta, joka ravintolassa vallitsi. Meillä suomalaisilla kun oli jo mielessä, minne lähdemme seuraavaksi ja mistä saisimme pyörät vuokrattua matkan varrella, jotta päästään polttamaan äsken saadut kalorit.