Mindfulness - hetkellinen apu hektisessä työelämässä

Mindfulness on nykyään kaikkialla ja se on pikkuhiljaa rantautunut myös Suomen yrityselämään. Mindfulnessista etsitäänkin ratkaisua nykyajan hektisen työelämän ja ruuhkavuosien aiheuttamaan stressiin. Sen sijaan, että työntekijä käyttää osan lounastauostaan hengitellen ja havannoiden ympäristöään, olisi tärkeämpää puuttua niihin syihin, joka saa työntekijät niin kuormittuneiksi, että he tarvitsevat tällaisia harjoituksia alunperinkään. Pelkällä tietoisella läsnäololla ja hengittelyllä ei saada lupauksista huolimatta ihmeitä aikaan, jos ongelmat ovat syvällä organisaatiossa ja johtamisessa. Jatkuva tehostaminen, työmäärän lisääntyminen, pitkäksi venyvät työpäivät ja lyhyeksi jääneet yöunet ajavat kenet tahansa ennen pitkää loppuun. Mindfulness vaikuttaakin olevan enemmän hetkellinen apu pitkäänjatkuneeseen kuormitukseen. Ehkä mindfulnessin sijaan organisaation olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä, miksi sen jäsenet tarvitsevat tällaista harjoitusta. Yksikään tietoisuustaitoharjoitus ei auta, jos yt-neuvottelut pukkaavat päälle, pomo hengittää niskaan eikä työmäärästään selviä enää vaaditussa aikataulussa. Silloin ei pidä poistaa seurauksia, vaan syitä.

Jos organisaatiossa asiat ovat kunnossa, työntekijät voivat hyvin ja viivan alle jää mukavasti euroja, ei lyhyestä hengittelyharjoituksesta kesken työpäivän varmasti haittaakaan ole. Päinvastoin, monelle se voi tuoda kaivatun hengähdyshetken kiireisen arjen keskelle. Sen jälkeen olo varmasti onkin virkeämpi, mieli kirkas, luovuus kukoistaa ja tehokkuuskin voi hetkellisesti lisääntyä.

Jos kuitenkin mindufulnessia harjoitetaan vain tehokkuuden lisääntymistä silmällä pitäen, ollaan kaukana siitä zen-tilasta, jota alunperin lähdettiin harjoitukselta hakemaan. Buddhalaiset munkit tuskin miettivät meditoidessaan kuinka tuottavia heistä harjoituksen jälkeen voikaan tulla. Länsimaissa ajatus jatkuvasta tehokkuudesta ja jaksamisesta vaikuttaa olevan tavoitteena mindfulness-harjoituksessakin. Kun kymmenen minuutin hengittelyn jälkeen täytyy lähteä taas juoksemaan tukka putkella seuraavaan palaveriin, on harjoituksen tekeminen yhtä tyhjän kanssa. Pahimmassa tapauksessa työntekijä alkaa suorittamaan mindfulness-harjoitustakin ja saa siitä vielä itselleen yhden stressin aiheuttajan lisää. Silloin mieli on enemmänkin mindfull kuin mindful. 

Jos sunnuntai-iltana ahdistus hiipii selkärankaa pitkin, kun mielessä pyörivät kaikki seuraavan viikon deadlinet ja pelkkä vilkaisu kalenteriin saa kylmän hien nousemaan otsalle ja verenpaineen pilviin, kannattaa mindfulness-retriitin sijaan harkita te-toimiston avoimien työpaikkojen selaamista. Ehkäpä voisit itse alkaa mindfulness-ohjaajaksi. Työtä nimittäin riittää, sillä länsimaalainen burnoutin partaalla oleva uraohjus ei muuta tarvitsekaan niin kipeästi kuin rauhoittumista. Kenties hyväksyvä tietoinen läsnäolo - jolla mindfulnessia joskus myös Suomessa kutsutaan - saa sinut havaitsemaan ja hyväksymään sen tosiasian, että työyhteisössäsi on jotain pielessä ja on aika vaihtaa maisemaa. Tietoisesti ja hyväksyen.